16.8.2015

Nyt on Taizé koettu ensimmäistä kertaa ja nyt lentokoneessa istuessa tunteet on melko ristiriitaiset. Lähdin matkaan ehkä hieman huonolla ennakkoasenteella, en ollut varma kuinka tulisin toimeen ryhmän kanssa, tai tuntisinko oloni ulkopuoliseksi.
Myös oletukset itse Taizésta olivat hyvin kokrealla, sillä monet tutut ovat siellä käyneet ja hehkuttaneet paikkaa ja fiilistä mikä Taizé synnyttää.
Ei ehkä mikään maailman paras lähtötilanne, sillä kun paikan päälle päästiin ja ensimmäinen vessareissu vessoihin, joista paperi oli loppu ja sitä itseään näytti olevan enemmän kaikkialla muualla kuin pöntössä, oli tehty, pilvilinna romahti ja ajatukseni oli: Haluan kotiin.
Noh se olikin ensimmäisen päivän yleisfiilis, joka varmaan paistoi myös naamasta sadan metrin päähän. Onneksi tämä ensimmäisen päivän tunne katosi maanantaihin mennessä, eikä palannut enää takaisin.
Maanantain ensimmäinen fiiliksen parnataja olikin se, että tajusin kuinka hyvä porukka olikaan. Pelko toimeentulemisesta tai ulkopuoliseksi itsensä tuntemisesta katosi, kun pääsi ylitse omasta ärsytyksestä ja alkoi tutustumaan matkaseuraansa.
Mulle sitä fiilistä mitä Taizé synnytti sisälläni on vaikea kuvailla. Tuntui kuin koko pää olisi tyhjentynyt, eikä arkipäivän huolet ja murheet enää koskettanut minua. Samalla kuitenkin oli koti-ikävä, minkälaista en ollut ikinä ennen tuntenut. Ehkä telttamajoituksella saattoi olla tekemistä asian kanssa :)
Vaikka itselläni suurin osa matkasta meni sairastaessa, en muuttaisi matkasta mitään. Harvemmin sitä päätyykään nunnien hoitoon oksentamisen takia :D
Monta kokemusta rikkaampana, uusia tuttavia, sekä paljon rauhoittumista ja vaalea leivän syömistä, niistä on minun Taizé viikko koottu.
Vaikka viikon aikana moneen otteeseen ajattelin, että reissu jää ainoakseni, on nyt pieni ääni sisälläni jo toista mieltä. Vaikka en ehkä palaa Taizéen vielä ensivuotena tai seuraavaan kymmeneen vuoteen, en voi enää väittää itselleni, ettenkö joku päivä vielä palaa takaisin :)
Ajatukset on poukkoillut koko viikon, aivan kuten tässä tekstissä, mutta Taizen ansioista alan saamaan taas kiinni elämän punaisesta langasta :)
Mulle Taizé oli jotakin mitä en osaa kunnolla kuvailla, mielestäni se pitää itse kokea, eikä kukaan pysty kokemaan matkaa samalla tavalla kuin toinen.
Kiitos viikost toverit :) Teittei siintä upean <3

Vilma