lauantai 8. elokuuta 2015

Katson ulos ikkunasta. Pekka Laukkarinen laulaa Sankareista ja Mestarista. Noin 15h, niin matkani kohti Taizeta voi alkaa. Rinkka oikealla puolella, minä rinkan vasemmalla; mietin, millaista Taizessa mahtaa olla. Tutustunkohan uusiin ihmisiin? Saankohan uusia ystäviä, jotka ovat kotoisin muualta Euroopasta? Entäpä kielimuuri...
Pyh! Kyllä mä pärjään. Enhän minä lähde tälle matkalle edes yksin.
Onhan minulla matkaseuraa, niin maasta kuin taivaasta.
 
Hymy nousee korviin. Tajuan, kuinka paljon seurakunta on vaikuttanut elämääni. Uskon, että tämä matka on osa minun matkaani. Olen tyytyväinen, että päätin lähteä mukaan tälle matkalle. Ikään kuin tämä olisi pakko tehdä. Odotan kaikkea sitä, mitä Taize tuo tullessaan.

Tämä on ehkä hienointa, mitä olen saanut kokea, vaikkei matka ole vielä edes alkanut. Tai no, mielessä ja ajatuksissa on.
Kaikki se, mitä seuraavan viikon aikana tapahtuu, on minulle tavalla tai toisella aivan uutta. Siitä huolimatta olen valmis kohtaamaan sen, minkä tämä matka tuo tullessaan.
Olen valmis kohtaamaan Taizeen.

Miina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti