keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Arjen keskeltä havahduin; lähdemme reissuun jo pian. Aloin siis valmistautumisen.

Olen kirjoittanut Taizéssa paljon. Tänään ostin jälleen uuden muistikirjan. Odotan sanoja, ajatuksia ja tunteita, joista se saa täyttyä. Pakkaus jääköön vielä tuonnemmaksi. Senhän ehtii kyllä. Nyt pakkaan itseäni reissuun. Mun matkani on jo alkanut. 

Kaivoin Taizén laatikosta. Otin Taizén hyllystä ja seinältä. Kosketin Taizéa kaulassani ja kuuntelin sitä cd:ltä. Mietin, Taizé on myös arjessani. Ehkäpä mukaan on tarttunut muutakin kuin materiaa. Nautin yhdessä tekemisestä. Kaipaan ympärilleni monenlaisia ihmisiä. Kiinnostun yhteisöistä, yhteisöllisyydestä ja niihin liittyvistä ilmiöistä. Iloitsen auttamisesta.

Taizéssa eletään todeksi useita mun ajatuksia elämästä, Jumalasta ja rauhasta, rakkaudesta. Eletään todeksi sitä, mitä niin usein arjessani unohdan elää. Taizé puhdistaa monesta sellaisesta, mitä mukanaan turhaan kantaa. Sellainen on mun Taizé. 

Töissä eräs näki ilon silmissäni ja kysyi, odottaako siellä Ranskassa joku erityisen rakas. Vastasin myöntävästi ja myhäilin itsekseni. 

Ubi caritas et amor, ubi caritas Deus ibi est.

Maria